Menestystietoisuus

Napoleon Hill kirjoitti kirjansa Think and Grow Rich vuonna 1937. Hän muistuttaa siinä ihmisten mieliin vuoden -29 pörssiromahduksen ja sitä seuranneen taloudellisen taantuman. Kun Roosevelt valittiin presidentiksi vuonna -32 hän teki huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita kutsuttiin nimellä New Deal. Hän selitti laman johtuvan siitä, että yksityiset ja yritykset eivät uskaltaneet kuluttaa. Rooseveltin presidenttikauden alettua pelko hiljalleen väistyi ja muuttui luottamukseksi parempiin aikoihin.

"Kiinnitä tähän erityistä huomiota", kehoittaa Hill, "sillä heti, kun ymmärrät tämän ajattelutavan periaatteen ja ryhdyt toimimaan sen mukaisesti, taloudellinen tilanteesi kohenee ja kaikki mihin ryhdyt, tulee kehittymän sinun parhaaksesi." Mahdotonta? "Ei lainkaan", vakuuttaa Hill.

"Menestys tulee heille, jotka ovat menestystietoisia", kirjoittaa Napoleon Hill. "Epäonnistuminen seuraa heitä, jotka sallivat itsensä tulla tietoisiksi epäonnistumisestaan."

Mielenkiiintoinen ajatus! Hillin yhtenä tarkoituksena on auttaa ihmisiä oppimaan kuinka epäonnistumistietoisuus muutetaan menestystietoisuudeksi. Liian usein ihmiset sanovat uusien haasteiden edessä: "se on mahdotonta."

Liian monilla on myös tapana mitata kaikkea ja kaikkia, omien käsitystensä ja uskomustensa mittarilla. Joku saattaa lukea tätä kirjaa ja miettiä ettei kukaan voi ajatella ja tulla rikkaaksi. He eivät kykene ajattelemaan rikkauksia, sillä heidän ajattelutapansa ovat kiinni köyhyydessä, haluamisessa, epätoivossa, epäonnistumisissa ja tappiossa. Me kieltäydymme uskomasta sitä, mitä emme ymmärrä. Me tyhmyyksissämme ajattelemme että rajoittuneisuutemme on sopiva mittari mahdollisuuksien mittaamiseen."

Hill ottaa esimerkiksi Henry Fordin, jonka saavutuksia ihmiset aikoinaan seurasivat. He kadehtivat hänen hyvää onneaan, nerokkuuttaan tai mitä he milloinkin pitivät Fordin omaisuuden lähteenä. Ehkä yksi tuhannesta ymmärsi Fordin menestyksen salaisuuden, mutta eivät kehdanneet sanoa sitä ääneen, koska se oli niin yksinkertaisen ilmeinen.

"Kun Henry Ford päätti rakentaa ensimmäisen V8-moottorinsa, hän esitteli ajatuksensa v-kirjaimen muotoon sijoitetusta kahdeksan sylinterisestä polttomoottorista insinööreilleen. Insinöörit tekivät piirustukset Fordin suunnitelmien mukaan, mutta sanoivat että sen rakentaminen olisi mahdotonta.
"Rakentakaa se silti", sanoi Ford. "Mutta", insinöörit vastasivat, "se on mahdotonta."
Ford ei antanut periksi vaan määräsi miehet tekemään töitä kunnes moottorin rakentaminen onnistuisi. Kuukausia kului eikä mitään saatu aikaiseksi. Ford ei antanut heidän luovuttaa, ja lopulta, kuin ihmeen kaupalla, he onnistuivat rakentamaan V8:n.

Miten usein olen itsekin luovuttanut ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen, olipa kyseessä sitten opiskelupaikan hakeminen, kiinnostavan ihmisen huomion herättäminen tai työpaikan haku. Olen uskonut ensimmäistä ajatusta, joka on seurannut epäonnistumistani: "tämä ei taida olla minua varten." Toisaalta taas yrittämällä uudestaan ja uudestaan olen onnistunut paikkaamaan polkupyörän kumin, tekemään autokaupat, osumaan napakymppiin jousellani.

Ovatko tilanteet, joilla olisi suurempaa elämää mullistavaa merkitystä, kuitenkin sen verran pelottavampia, että luopumiseen liittyy ajatus siitä että en ole noiden asioiden arvoinen, en ole riittävän hyvä. Olenko oppinut uskomaan että en itse voi vaikuttaa noissa tilanteissa?

Mitä arvelet lukijani, anybody there?, miksi luovumme unelmistamme toisinaan liian helposti? Miten sinä rohkaiset ja kannustat itseäsi tai ystävääsi epäonnistumisen jälkeen yrittämään uudelleen?

Alussa on idea

Hyvä idea on kaikki mitä tarvitaan menestykseen, kirjoittaa Napoleon Hill. Tässä kirjassa kuvaillut menetelmät sisältävät parhaat ja käytännöllisimmät keinot käyttökelpoisten ideoiden luomiseksi. Kun rikkaudet alkavat virrata, ne tulevat sellaisella vauhdilla ja määrällä, että ihmettelet missä se kaikki on piileskellyt. Tämä on hämmästyttävä väite, sillä yleinen uskomus on että rikkaudet tulevat vain niille jotka työskentelevät pitkään ja rankasti.


Kirjassa puhutaan rikkauksista, menestyneistä liikemiehistä ja materiaalisesta rikkaudesta. Rikkautta on kuitenkin monenlaista ja Napoleonkin mainitsee että rikkaudessa, onnessa ja menestyksessä ei ole kyse rahasta. Meitä suomalaisia on opetettu ajattelemaan että muut arvot, kuin rahan haaliminen, ovat hyväksyttävämpiä, moraalisesti arvokkaampia tavoitteita. Emme puhu omaisuudestamme, emme ilmoita ystävillemmekän herkästi kuukausitulojemme määrää. Olemme herkemmin kateellisia muiden menestyksestä, kuin iloisia. Sen sijaan että jakaisimme menestymisen ohjeita muille, pidämme kokemuksemme ja oivalluksemme visusti salassa, sillä ainahan on mahdollista että joku toinen voi antamillamme ohjeilla menestyä vielä meitäkin paremmin. Miksi näin on? Miksei meille jo koulussa opeteta menestymisen salaisuutta? Miksemme jaa oivalluksiame ystävillemme, työtovereillemme, perheenjäsenillemme?

On helppo ajatella että kun opimme suhtautumaan rahaan vain energiana, välineenä helpompaan elämään, raha tulee herkemmin luoksemme. Raha itsessään ei ole se mitä tavoittelemme, vaan sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Rahan puute lisää huoliamme, pelkoa arjessa selviytymisestä, sairastumisen pelkoa, ahdistusta ja masennusta siitä että meillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa hetken mielijohteita tai unelmiamme. Rahan puuttuessa keskitymme herkästi ajattelemaan sitä mitä meiltä puuttuu sen sijaan että keskittyisimme siihen mitä meillä on ja miten voisimme sen avulla vetää puoleemme menestystä, vaurautta, mielen harmoniaa ja kaikkea sitä mitä onni kenellekin merkitsee. Tätä tarkoittaa vetovoiman laki; saamme sitä mihin ajatuksemme keskitämme.

Kun ryhdyt ajattelemaan ja kasvamaan rikkaaksi (Think and Grow Rich) tulet huomaamaan että rikkaus alkaa eräänlaisena mielentilana, tarkasti määriteltynä päämääränä, ilman rankkaa työtä, selittää Hill. Sinun ja jokaisen ihmisen tulisi olla kiinnostunut siitä, kuinka saavutetaan mielentila, joka vetää puoleensa rikkauksia.

Tästä lisää ensi viikolla...

Epäonnistumisten kautta menestykseen

Napoleon Hill kertoo esipuheessaan kultakuumeen hullaannuttamasta miehestä, joka ei ollut koskaan kuullut sanontaa "enemmän kultaa on löydetty ihmisten ajatuksista kuin mitä koskaan on kaivettu maasta." Kovan työn ja kaivamisen jälkeen tämä mies kuitenkin löysi kultasuonen ja hankki rahat kaivinkoneeseen. Palattuaan kaivoksille hän sai kokoon ensimmäisen vaunullisen malmia, joka arvioitiin erittän kultapitoiseksi. Mutta yhtäkkiä kultasuoni katosi ja jatkettuaan aikansa turhaan poraamista, mies antoi periksi ja myi koneet ja kaivoksensa romukauppiaalle. Romukauppias kutsui paikalle asiantuntijat, jotka totesivat oikean suonen sijainneen vain kolmen jalan päässä ensin löytyneestä valesuonesta. Ja romukauppiaasta tuli rikas mies.

Ei siis kannata koskaan luovuttaa ensimmäisen takaiskun vuoksi. Tarinan epäonninen kullankaivaja oppi läksynsä ja menestyi myöhemmin vakuutusmyyjänä, joka ei luovuttanut vaikka joku toisinaan kieltäytyikin ostamasta hänen kauppaamiaan vakuutuksia. Mikä olikaan siis se todellinen rikkaus, jonka tämä kullankaivaja löysi? Löysikö hän sittenkin jotain arvokkaampaa kuin se mitä hän alunperin tavoitteli? Todellista rikkautta on mielestäni se, että on aina valmis oppimaan erehdyksistään ja hyödyntämään tätä tietoa. Miksi kuitenkin usein teemme samat virheet uudestaan ja uudestaan?

Napoleon kirjoittaa kirjassaan: Ennen menestystään, jokainen joutuu kohtaamaan hetkellisiä takaiskuja. Kun ihminen kokee epäonnistumisen, on luonnollinen reaktio periksi antaminen. Yli viisisataa menestynyttä ihmistä ovat kertoneet, että heidän suurimmat menestyksensä ovat tapahtuneet juuri silloin, kun he ovat uskaltaneet ottaa pienen askeleen eteenpäin epäonnistumisen jälkeen.

Epäonnistuminen on ovela olento, joka on täynnä ironiaa ja älykkyyttä. Se nauttii siitä että onnistuu kampittamaan jonkun juuri kun menestys on käden ulottuvilla. Mutta entäpä he joilla ei ole aikaa tai kiinnostusta pohtia epäonnistumisiaan löytääkseen niistä viisauden, joka voisi johtaa menestykseen? Missä ja miten he voisivat oppia taidon muuttaa tappio astinkiviksi kohti menestystä? Tämä kirja on kirjoitettu vastaamaan juuri noihin kysymyksiin.

Edwin C. Barnes - sinnikkyys palkitaan

Napoleon Hillin kirja on jaettu kolmeentoista kappaleeseen, joista jokainen on yksittäinen osa rikkaan, henkisesti että materiaalisesti, elämän saavuttamiseksi. Ennen kuin pääsemme tutustumaan ensimmäiseen askeleeseen, saamme lukea muutamia hämmästyttäviä tositarinoita uskon ja ajatuksen voimasta. Näiden esimerkkien kautta Hill auttaa meitä ymmärtämään kuinka ajatukset voidaan muuttaa materiaksi, sinnikkyyden ja palavan halun avulla.

Ensimmäinen tarina kertoo miehestä nimeltä Edwin C. Barnes, jonka unelmana oli työskennellä Thomas Edisonin kumppanina.
Toinen tarina kertoo miehestä, joka eli kultakuumeen aikana ja lähti länteen tavoittelemaan suurempia rikkauksia, joita hän uskoi löytävänsä maan uumenista.
Kolmas tarina kerto Henry Fordista ja V8-moottorin syntyvaiheista, jonka toteuttamiseen insinöörit eivat aluksi uskoneet.

Edwin C. Barnes oli siis päättänyt tehdä kaikkensa päästäkseen Edisonin yhteistyökumppaniksi. Hän ei tuntenut Edisonia eikä hänellä edes ollut rahaa junalippuun matkustaakseen New Jerseyhin, jossa Edisonin laboratorio sijaitsi. Barnes ei antanut näiden asioiden olla esteenä. Hän matkusti jäniksenä tavarajunassa ja sai mahdollisuuden työskennellä pienellä palkalla Edisonin toimistossa. Kuukausia kului, mutta Barnes ei lannistunut vaan suostui tekemään vähäpätöisiä tehtäviään. Mitä enemmän hän ajatteli liikekumppanuuttaan Edisonin kanssa, sitä enemmän vahvistui hänen tahtonsa. Kun on vastaanottavainen jollekin asialle, se ilmestyy eteemme kuin itsestään. Edison oli kehittänyt laitteen, jota kutsuttiin sanelukoneeksi. Koska kukaan palkatuista myyjistä ei uskonut laitteeseen eikä halunnut tuhlata aikaa sen myymiseen, ehdotti Barnes että hän voisi myydä laitetta. Ja tästä alkoi menestyksellinen yhteistyö Edisonin kanssa. Barnesin toive toteutui, koska hän tiesi mitä halusi, eikä antanut minkään estää tavoitteeseen pääsyään.

Sinnikkyys palkitaan, ensin on kuitenkin tunnistettava unelmansa. Mitä sinä todella haluat? Miksi luovumme unelmistamme? En voi tietää olisiko unelmani toteutuminen ollut juuri nurkan takana, juuri toteutumaisillaan ennenkuin uskoni loppui.